
-Nyt ottaisin Buranan – ellen nimittäin olisi ayurvedisella ruumiinpuhdistuskuurilla, kirjoittelin eilen.. -Kankkuihin sattuu. Jossain kaukana Intian valtamerellä tuuli on piiskannut vettä niin että valtavat vaahtopääaallot, vyöryvät ja pehmentävät rantakävelyni hiekan rahisevaksi liejuksi. Siinä pääsee vain vaivoin eteenpäin, ennestään aivan tuntemattomia kankkulihaksia käyttäen. Tiedostan että kävelytyylini ei ole viehättävä, vaikka Elena on opettanut minua sitomaan puuvillakankaan hyvin alas että näkyisi kuinka lantio liikkuu…ööh. Hän siis mm. opettaa vatsatanssia. Mutta minä olen tänään reilusti burleski.
Elena on myös opettanut että naisen ei pidä tehdä mitään, mistä hän ei pidä, koska se vahingoittaa hänen energiaansa. Tätä neuvoa aion vastedes noudattaa.
En ota kankkukipuun buranaa, vaan kaivan kätköistäni erään luomuversion. Nappaan pari mustanpuhuvaa shilajit-tablettia ( venäjällä mumyo) ja ihme ja kumma! Se auttaa! Tätä mystistä luonnon zeoliittiä kutsutaan kansanomaisesti vuoren kyyneliksi. Se on kuin karvasta mustaa asfalttia, mutta kasviperäistä ja ikivanhaa ja aikakausien ja kallioiden puristuksessa mustaksi muuttunutta. Sitä löytyy korkealta Himalajalta ja Venäjän vuoristoista. Siitä on laskettu yli ”80 ionisoitunutta mineraalia”. En tiedä mitä tämä tarkoittaa, mutta kuulostaa hyvältä ja toimii! Se on suosittua nimenomaan urheilijoiden piirissä harjoituskivun poistajana, mutta myös kansanlääkintäperinteissä se tunnetaan monien vaivojen parantajana ja pitkän iän antajana. Sanotaan myös että se poistaa raskasmetalleja kehosta tuon ionisoinnin takia. Lisäksi sen pitäisi myös poistaa nestekertymiä kehosta. Ainakin se poistaa maitohapotkankuistani. Odotan nyt että nilkkani myös ohenisi. Aine on harvinasta ja sitä on vaikea saada. Suomesta sitä löytää ainakin täältä:www.dewelam.com/tuotteet.

Viisumini on loppumassa liian aikaisin. Kehoni tarvitsi vielä viikon verran lepoa ja hemmottelua 4 viikon panchakarmarääkin jälkeen. Öljykylvyt, kallohieronnat, oksetukset, suolihuuhtelut, kokovartalohieronnat, nenänhuuhtelut, silmienhuuhtelut….ovat piiskanneet systeemini sietokykynsä äärirajoille. Nesteet ovat epätasapainossa ja palautuvat kun kerkeävät – kovin hitaasti. Eikä tässä olla ihan nuoria enää. Mutta lääkärini mielestä ainakin maksani on puhdas myrkyistä ja lääkejäämistä ja suolistoni on vapautettu siinä piileksivistä taudinaiheuttajista. Jee?
—-

Nyt istunkin jo lentokentällä. Takana viiden tunnin automatka Mirissasta. Koko eilisen illan ja tämän aamupäivän jännitin että helpottaako vasemman säären ihotulehdus ja laskeeko jalan turvotus ennenkuin vuorokauden mittainen kotimatka alkaa. Ja kyllähän se laski noin tunti sitten. Mielessäni maalailemani kauhukuvitelmat jättiläismäisestä kintusta lentokoneen huonosti paineistetussa penkissä olivat sittenkin turhia. Sain tohtorilta aamulla näpillisen erivärisiä tabletteja jotka nielaisin ahneesti. Yksi lensi kylppärin roskikseen ja jouduin onkimaan sen sieltä käytetyn kosteuspyyhkeen kyljestä ja pistämään suuhuni. SE ei ollut mikään ayurvedapilleri. Se oli valkoinen, eikä edes pyöreä vaan ovaalin muotoinen. Nämä pillerit auttoivat ja olo helpotti vähän kerrassaan – siksikin kun sain makoilla auton takapenkissä jalat ikkunalla.
Ayurvedatarinani loppu tulee vasta kahden viikon päästä kun ihon pitäisi olla kunnossa. Mutta vasta 3 kk päästä kun olen kiltisti syönyt kuudenlaiset lääkkeet, jotka minulle on pakattu matkalaukkuun voin antaa lopullisen ja aivan subjektiivisen arvioini hoidon tehosta. Toisaiseksi voin vain todeta että se oli hardcorea, enkä voi sitä vielä suositella enkä myöskään neuvoa välttämään, kun en vielä tiedä kuinka paljon tämä neljän viikon kärsimys on parantanut loppuikäni terveyttä. Sen verran kuitenkin huomasin jo tänään, että turvonnutkin jalka tuntui kevyeltä. Se oli mielestäni hyvä merkki.
—-
Kävin viimeisinä päivinä Mirissassa tutkimassa myös erään toisen klinikan, jossa oli naistohtori. Eräs kohtaamani Hangosta maailmalle lähtenyt pirteä ranskalaisrouva suositteli. Siitä enemmän ja jonkinlainen yhteenveto tekemästäni Sri Lankan reissusta seuraa, kunhan pääsen tästä kotiin.