Mindfulnessista ja meditaatiosta puhutaan paljon, jopa kyllästymiseen asti. Näin kävi, kun se tuotteistettiin ja hinnoiteltiin. Näin se tuli yleiseen tietoisuuteen koteihin, kouluihin ja työpaikoille. Mutta samalla se myös typistettiin kuin koiran häntä, jotta se päällisin puolin miellyttäisi mahdollisimman monia. Eikä siinä mitään, digivyörytyksen aikakautena kaikki keinot, jotka rauhoittavat mieltä, ovat hyviä.
Kukaan ei kiistä, etteivätkö mindfulness-meditaation juuret olisi buddhalaisuudessa, mutta harvat tietävät, että harjoittamisen ala on hyvin laaja. Se ei ainoastaan ole paikallaan istumista ja mielen ja aistien hiljaista tarkkailua. Tarkkaavaisuus olisi nimittäin vietävä myös sinne missä tapahtuu, eli mitä ja miten puhumme tai kirjoitamme, ja miten toimimme; miten käytämme kieltä ja puhetta ja miten käyttäydymme.
Tässä ajattelin kuitenkin jakaa aidon buddhalaisen tarkkaavaisuusmeditaation ohjeen, jonka olen saanut ensimmäiseltä tapaamaltani munkilta, joka selvänäköisyydellään teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Hän on thaimaalainen Phra Pisanpatanatorn ja kuuluu Phra Achan Mun Bhurithatto´n innoittamaan koulukuntaan, jossa keskitytään erakkoretriitteihin ja vaelletaan kodittomuudessa. Tapasin hänet Intian Bodhagayassa v. 1996.
-Kunnianarvoisa, miksi annat hänelle hienomman amuletin kuin meille, jotka olemme seuranneet ja palvelleet sinua monta vuotta? – Koska hänellä ja minulla on läheinen suhde. Kunnianarvoisa kosketti sydänalaansa. Kysyin häneltä mitä hän tarkoitti. – Olemmeko tavanneet edellisessä elämässä? Miten? Missä? Haluan tietää! -Sinun täytyy meditoida, niin muistat itse, hän sanoi huvittuneena.
Hän ei kertonut ja minä myönnän, että en vieläkään muista, enkä tiedä, mutta luotan että asia valkenee, ellei tässä elämässä, niin seuraavassa tai sitä seuraavassa.
Näin hän neuvoo:
-Ennen kuin käyt istumaan, selvitä pääsi.
-Istu alas, lootusasentoon tai ainakin selkä suorana.
-Laita kädet sylikkäin, oikea kämmen vasemman päälle, kämmenpuoli ylöspäin.
-Lausu turvautuminen Buddhaan, dharmaan ja sanghaan mielessäsi kolme kertaa.
-Sulje silmäsi ja suusi. Hymyile!
-Rentoudu.
-Sitten ota neljästä viiteen kevyttä ja syvää hengenvetoa sisään ja ulos. Sitten anna hengityksen kulkea normaalisti.
-Ajattele taas Buddhan, dharman ja sanghan jaloutta ja lausu mielessäsi ”BUDH” kun hengitys kulkee sisään ja ”DHO” kun hengität ulos.
-Ole koko ajan tietoinen siitä mihin keskityt, joko hengitykseen, tavuihin, tai hymysi lempeään säteilyyn.
-Aina kun mielesi harhailee, pane se merkille ja tuo mieli takaisin.
-Näin saavutat samadhin , eli rentoutuneen ruumiin ja mielen. Lopuksi lausu omistus ja toivo kaikille parasta.
Myöhemmin kun olet saavuttanut hieman vakautta, eikä mieli enää harhaile, voit keskittyä ruumiin eri elimiin, tuntemuksiin tai ajatuksiin. Näin harjoittelemalla saavuttaa vähitellen tietoisen läsnäolon ja viisaus kehittyy.
Seuraavassa blogikirjoituksessa kerron lisää siitä mitä munkki opetti samadhista. Muistakaa hengittää.
Kookoshuone.fi 