Ayurvdan kehomielityypitys muistuttaa hieman antiikin kreikan humoraalioppia. Sillä on myös paljon yhteistä Tiibetin lääketieteen kanssa. Tiibetin lääketiedettä olen opiskellut jonkun verran, joten ayurvedan ajattelu tuntuu minusta kotoisalta. Suomessa ayurveda taidetaan laskea ns. ”uskomushoitoihin.” Nimitys tuo mielen hoidon joka tepsii vain jos uskoo siihen. Se ei ole reilua koska hoidot kuitenkin perustuvat monituhatvuotiseen kokemukseen. Näillä menetelmillä on parannettu hyvällä menestyksellä, miksi ei siis jatkossakin?
En viitsi tässä luennoida ayurvedasta sen enempää koska en tiedä siitä juuri mitään ja aiheesta löytyy runsaasti hyviä kirjoituksia netistä. Omakohtaisille kokemuksille sen sijaan aina löytyy sijaa. Suomesta ei taida löytyä yhtään alan lääkäriä ja terapeuttejakin on vain muutamia. Itse löysin linkkini Tri Sethin klinikalle ystäväni Sonjan kautta joka on joogaopettaja, ja myös ruotsalaisen Leifin kautta. Luulisin että suurin osa suomalaisten panchakarma-kokemuksista on saatu Intian Keralasta. ( Kommentoikaa jos teillä on kokemuksia!)
-Aloitamme valmistelevilla hoidoilla, sanoi tohtori.
-Ajamme myrkkyjä ruumin onteloihin ja vasta sen jälkeen alkaa varsinainen myrkkyen poistaminen. Se tulee olemaan hieman vaikeata sinulle, mutta muista ottaa lääkkeesi. Se on tärkeätä. Ja muista, ei alkoholia tippaakaan, ei kahvia. Molemmat haittaavat ayurvedan lääkkeiden tehoa. –Ethän käytä mitään joogaväen suosimia puhdistusmenetelmiä? Hyvä. Ne voivat olla vaarallisia. Esim. rasayana voi kiihdyttää syöpää, jos sairastaa sitä. Ei pitäisi ottaa ayurvedalääkkeitä ilman lääkärin määräystä, Tri Seth luettelee.
Ensimmäiset päivät käytännöllisesti katsoen kylven öljyssä. Kalhari-niminen nuori nainen tekee minulle täyden kokovartalohieronnan. Hiuksista aloitetaan. Sitten pää, sitten niska ja hartiat. Tämä tapahtuu istualta ja öljya on jo nyt joka paikassa. Sitten käydään makaamaan ja hoito jatkuu. Kalhari on aika kovanäppinen. Sattuu. ( Ja ylihuomenna on isot mustelmat käsivarsissa.) Sitten öljyn päälle ripotellaan jauhettua santelipuuta, myöhemmilä kerroilla kuivattuja tripada-yrttejä. Hierotaan ja sitten ilman suihkua jatketaan höyrykaapiin. Ritilän päälle on aseteltu puun lehtiä ja käyn makaamaan niiden päälle. Luukku kiinni ja höyryyn. Vähän ihanaa! Nukahtelen. Sitten seuraavalle pedille. Saan shiropitchun. Siinä käsitellään vain otsaa. Otsalle valutetaan kuumaa myrkynvihreää kookosöljyä litratolkulla. –Ilmankos tämä lienee aika yläluokkainen hoitomuoto –tavallisella kansalla ei voi olla varaa näin runsaaseen öljynkäyttöön. Joka hoidon välissä lepuutetaan hetki ja välillä hoitaja komentaa minut ulos istumaan ja kuuntelemaan viidakkolintujen laulua ja kiekumista Lopuksi pääseen suihkuun, mutta hiuksia en saa pestä ennenkuin kahden tunnin kuluttua. Laittavat puuvillakankaasta revityn liinan pääni ympärille, joka pian litisee öljystä. Neljään tuntiin en saa käyttää tietokonetta enkä puhelinta. –Olen totaalisen uupunut enkä tiedä miten voisin käydä makuulle lepäämään, kun pää on niin öljyinen että en voi laittaa sitä mihinkään ilman että sotken joka paikan kauniissa puhtaassa huoneessani.
Nautin ayurvedisen lounaan hoitojen jälkeen ennenkuin saan kyydin majatalolle. Saan maukkaan vihanneskeiton ja pienen palan lihaa erikseen pikkulautaselta tarjoiltuna. Saan keitettyä riisiä ja 2-3 lisuketta. Lisukkeet ovat reippasti chilillä maustettuja linssejä tai pieneksi pilkottuja vihanneksia tai juureksia jossakin muodossa.
Illalla en jaksaa liikkua mihinkään. Hädin tuskin saan hiukset pestyä, nukahdan tunniksi. Menen rantaravintolaan syömään aaltojen kohinassa ja olen onnellinen etten asu ihan rannassa. Naapuriravintoloista kuuluu tasainen ja luja diskojumputus. Tämä on huvila-aluetta. Isoja hotelleja ei missään. Turistit ovat pääasiassa nuoria ja lainelautailijoita. Tunnen itseni nuorten ylenkatsomaksi Miss Marpleksi. En vain havaitse yhtään rikosta.
Toisenakin päivänä minulle annetaan neljä-viisi hoitoa ja aikaa kuluu viisi tuntia ruokailuineen. Erikoisin on mielestäni pään käsittely. Päälaelleni laitetaan iso, litteäksi muotoiltu pumpulituppo.Siihen hoitaja valuttaa varovasti kuumaa vihreää öljyä. Ensin pikkuisen ja sitten lisää ja lisää kunnes pumpuli on vetänyt kaiken itsensä ja tuntuu kuin pääni päällä olisi kuuma geelikakku. Tällä hoidolla ajetaan taas pois vikaa päästäni. Saan myös kuumaöljyhierontaa keholleni. Kuuma öljy otetaan pyöreäksi muotoiltuihin pikkupullan kokoisiin kangastuppoihin ja taputellaan ihoon mojovasti lätkien.
-Me käytämme täällä 40 eri öljyä. Sinulle käytämme pään hoitoihin kookosöljyä. Se on paras myös hiuksille. Vartaloon käytämme seesamöljyä, kertoo lääkäri. –Nämä perusöljyt terästetään sitten sopivilla yrttiöljyillä.
Hoitajien kielitaito on sen verran heikko että kunnon keskustelua ei pysty pitämään yllä. –Are you okay? he kysyvät tuon tuostakin.
Hieronnat sattuvat ja joka paikkaa kolottaa. Hemmottelusta ei ole tietoakaan. Alan jänistää jo kolmantena päivänä. Ehdotan lääkärille että minulla on fibromyalgia, että hän määräisi hellempää hoitoa.
-Päätämme sitten mikä sinulla on, kun näemme miten reagoit hoitoihin, hän sanoo lyhyesti. Tarkoitti varmaan että pulinat pois. Mutta samalla hän ja koko perheensä vakuuttelevat että aikovat huolehtia minusta kuin omasta lapsestaan. Viedä ajeluille, auttaa kaikessa mitä voin tarvita –voin soittaa koska tahansa….
Kolmantena päivänä vuorossa oli öljykylpy kokovartalohieronnalla: sarwangdara. Lisäksi oli muita hoitoja. Neljäntenä päivänä minulla on poikapuolinen hoitaja. Isommat kädet ovat etu ja ote tuntuu miellyttävältä. Toistui ensimmäisen päivän ohjelma ja tässä vaiheessa näppyläni ovat jo punaisia ja ärtyneitä ja niitä on enemän kuin tullessa. Mutta siedän kuitenkin kaiken ja viidentenä päivänä saan hieman vaihtelua; jalkojen hierontaa ja kepillä painelua. Hän pyörittää puukeppiä varvasväleissäni. Autch. Myös selkäranka käsitellään. Kevyesti koskettamalla poikanen saa kipeän kohdan napsahtamaan auki. Kahdella puukalikalla hän sitten painelee selkärankani laitoja ja koputtaa systemaattisesti jokaista nikamaa ilmiömäisellä tarkkuudella. Hoito tuntuu hassulta enkä tiedä mitä siitä seuraa, mutta tulen hyvin tietoiseksi että olen ontto sisältä. Lopuksi oli vielä inhalaatio; sain hengittää yrttihöyryjä punaruudullisen pöytäliinan sisällä.
Kookoshuone.fi 