Saavuin perille Sri Lankaan eilen ( 11.1.2014) lennettyäni Helsingistä Tukholmaan, Tukholmasta Dohaan ja Dohasta Colomboon. Määräpää oli vielä parinsadan kilometrin päässä Mirissan kylässä etelärannikolla, minne kaikki muutkin turistit menevät tähän aikaan vuodesta. Olin varannut auton kuljettajineen. Se oli viisasta. Olin aivan pyörryksissä matkustamisesta ja tunsin että kestäisi pari päivää ennenkuin sieluni kerkeäisi perässä. –Tiedättehän – Grönlannin eskimot pysähtelevät rekiretkillään että heidän sielunsa ehtisivät mukaan. Koirat juoksevat luonnottoman lujaa ihmisen vauhtiin nähden. Intiaanit ajattelevat samalla tavalla. Meillä päin puhutaan jetlagista. En tiedä johtuuko se jatkuvasta tärinästä vai mistä, mutta matkan aikana pääni täyttyy valkokohinasta, aistit tylsistyvät ja nilkat turpoavat. Kestää yleensä pari-kolme päivää ennenkuin palaudun kokonaan ennalleni. Terveisiä lentoemäntäystävilleni! Miten te jaksatte? Terveisiä myös uudelle lentoisäntäystävälleni joka lauloi minulle syntymäpäivälaulun Finnairin koneessa.
Viimeisellä reittiosuudella huomasin että olen todellakin saapunut varsinaiseen kookoshuoneeseen. Katsoin mihin tahansa, joka suunnassa oli kookos- ja muita palmuja silmänkantamattomiin. Ihan niinkuin Suomessa on kuusia ja mäntyjä. Samalta näytti Bangaloressa, josta käynnistelin kookoskuitupatjabisnestä muutaman vuosi sitten. ( En koskaan saanut sieltä valmiita tuotteita, vain puolivalmisteita, joten päätin lopettaa patjabisnekset, vaikka edellenkin olen vakaasti sitä mieltä että kookoskuidusta tehty luomupatja on maailman paras. Olisin voinut ostaa ja myydä, mutta verhoilla, ei kiitos. )
Täällä palmuvehreyden katveessa on todellakin sopivin hetki hyödyntää tätä Kookoshuoneen WordPress blogipohjaa. Auringonsäteiden leikkiä, kookopähkinän karheaa pyöreyttä, ja lepäävän Buddhan ikuista rauhaa, näitä tuntemuksia tahtoisin jakaa kanssanne. Englanniksi tämä olisi Coconut Grove tai Palm Grove, ruotsiksi Kokosrummet.
Minulla tulee luultavasti oleman aika mielenkiintoista kerrottavaa, koska olen tullut Sri Lankaan Ayurveda- hoitoon kolmeksi viikoksi ja lopuksi –toivottavasti täysin uudistuneena- vielä viikoksi kiertämään buddhalaisten kuuluisissa pyhiinvaelluskohteissa.
”Oho – oletko täällä OIKEASSA hoidossa?” kysyi silmälasipäinen stressaantuneen oloinen hipsteripoika äsken aamiaishuoneessa. Hän siis tiesi että täällä saa hemmotteluhoitojen lisäksi oikeita hoitoja. Oikeiden ayurvedalääkäreiden valvomia HC-hoitoja. Olin jo kertonut vuoden vanhasta terveysongelmasta niin monelle ( neljälle saapumisen jälkeen), että en enää toistanut sitä viidettä kertaa. Mutta kerron sen lyhyesti tässä. Aika tasan vuosi sitten talloin vahingossa tämmöisen ötökän.
Dendrolinimus X
Olin Nepalissa Dayanin luona.En ole ihan varma mitä loppujen lopuksi tapahtui. Minulla oli siisti ja puhtaaksi puunattu huone. Mutta öisin oli kylmää niin että höyry nousi hengittäessä. Käytin paksuja villasukkia nukkuessani. Yöllä heräsin syvästä unesta siihen että vasemman jalan pohjaa ja varvasväliä kirveli ja poltti aivan kamalasti. Hieroin toisella jalalla ja hieroin kädellä. Tuska ei hellittänyt. Otin sukan pois, yritin sytyttää valot, mutta sähkö oli poikki, kuten Nepalissa on useita tunteja päivin ja öin. Taskulampin valossa totesin että jalassa tai sukassa ei ollut merkkejä mistään, syvä uni piti minua vielä pimeässä otteessaan ja vähitellen kirvely heikkeni ja nukahdin uudelleen. Seuraavina päivinä jalkaan ja käteen nousi rakkuloita, jotkut verenpurkautumista mustia ja jotkut kudosnesteestä keltaisia. Tutkin huoneeni läpikotaisin ja imuroin huolellisesti kaikki mahdolliset ötökkäpiilopaikat. Ainoa elukka, joka sieltä löytyi oli kylpyhuoneen maton laitaan puoliksi päälle astettu mustahko perhosentoukka. Imuroin sen. Päätelmäksi muodostui että toukka kuului heimoon jotka poulustavat itseään myrkyllisillä niskakarvoillaan. Paikallinen väki välttelee näitä otuksia, siirtelee niitä tikuilla ja hieroo kosketuskohtaa hiuksilla tai etikalla. Minä sen sijaan hieroin karvat oikein syvälle ihoni sisään.
Jos olisin arvannut minkälainen riesa tuosta öisestä viattoman tuntuisesta tapahtumasta kehittyi, olisin ottanut elukan talteen ja vienyt tutkittavaksi. Matkani aikana sääriini nousi hyttysenpureman tapaisia kutiavia näppylöitä ehkä tusinan verran, mutta kotiin päästyäni niiden lukumäärä moninkertaistui ja aloitin pitkän ja puuduttavan iho- ym. tautilääkärikierroksen. Sain tilapäistä helpotusta, mutta ajallaan selvisi että tauti olisi krooninen ja hoito olisi pääosin oireiden lievistystä, eli kortisonia ja valohoitoja silloin tällöin. –Tätä kroonisuutta täällä uhmaan. Amerikkalaislääkäriltä sain diganoosiin: Dendrolimiasis, mutta onneksi lievänä. Vakavana muotona se tietäisi vaikeita rusto- ja nivelvaurioita.
Ayurvedalääkäri sanoo että hän saa myrkyn poistettua kehostani. Ihan varmasti. Hoidon nimi on pancha karma. Se tarkoittaa kaikkien elimien ja koko kehon syväpuhdistusta. Minun tapauksessani hoito kestää kolme viikkoa.
Kookoshuone.fi 